Vihdoin, vihdoin puutarhan kasvit ovat heränneet! Voisin kävellä liuskekivipoluilla koko ajan ja ihmetellä kauniiden lehtien muotoja ja voimaa.
Viime vuoden puutarhapäiväkirjamuistiinpanoistani käy ilmi, että kevät on tänä vuonna noin kolme viikkoa myöhässä. Ehkä olen tänä keväänä juuri sen takia niin erityisen iloinen jokaisesta maasta nousevasta kasvista.
Aamurituaaleihini kuuluu aamukahvin juonti kasvihuoneessa. Luen siellä usein joko sanomalehteä tai jotain puutarhakirjaa. Sen jälkeen käyn aina puutarhakävelyllä. Tänä aamuna otin kameran mukaan.
Yöllä oli satanut ja värit ovat kylläisiä, mehukkaita ja täynnä voimaa. Vihreän eri sävyt erottuivat hyvin. Rakastan tummanruskean, melkein mustan maan ja syvän vihreän yhdistelmää.
Aloitin etupihasta. Ruusupensaat ovat onneksi kaikki elossa. Ihana, miten lehdet vähitellen "kuoriutuvat".
Myös pionit näyttävät hyvinvoivilta.
Erityisen iloinen olen siitä, että pari vuotta sitten suoraan avomaalle heittämäni pioninsiemenet ovat vihdoinkin itäneet! Luonnolle pitää näköjään antaa aikaa. Sieltä nousee nyt todella voimakkaita pioninalkuja (en tiedä edes enää, mikä lajike on kyseessä, täytyypä kysyä pioninsiementen lahjoittajalta):
Pari lämmintä päivää teki ihmeitä. Kasvu oli niin voimakasta, että se jopa melkein kuului.
Sain lämpimällä jaksolla siivotuksi etupihan yrttipenkin. Lisäsin sinne ison kottikärryllisen kompostimultaa ja säkillisen puutarhamultaa. Perustin tämän penkin pari vuotta sitten. Se on aivan keittiönikkunan vieressä ja sieltä on kesällä kätevää käydä hakemassa yrttejä, sipuleita ja salaatteja. Jostain syystä siellä kaikki kasvaa paljon paremmin ja nopeammin kuin kasvimaalla. Ehkä se johtuu sen suojaisesta, lämpimästä paikasta, mustiksi maalatuista, penkkiä lämmittävistä reunapuista ja ravinteikkaasta mullasta! Olen myös lukenut, että kohotettu penkki on tavallista penkkiä lämpimämpi. Ehkä silläkin on vaikutusta. Se on joka tapauksessa oikea ihmepenkki. Istutin sinne jo sipuleita ja kaupasta ostettua tilliä. Monivuotinen ruohosipuli oli sieltä noussut jo itsestään.
Ensi viikolle on luvattu lämpimämpää säätä, silloin pääsen vihdoinkin kylvämään ja istuttamaan kasvihuoneessa esikasvatettuja yrttejä ja salaattia. En malta odottaa. Nyt on oivallinen aika kasvien kylvämiselle ja istuttamiselle, on nimittäin nousevan kuun aika.
Myös takapihalla on tapahtunut jo paljon.
Kasvimaa on käännetty maajyrsimellä kaksi kertaa. Ennen ensimmäistä jyrsimiskertaa ripottelin maan pinnalle kalkkia (meillä on melko hapanta maata), melkein valmista kompostorimultaa, tuhkaa ja hiekkaa. Ennen toista kertaa lisäsin vielä monta kottikärryllistä avokompostimultaa. Multa paranee vuosi vuodelta ja on muuttunut kompostimullan ansiosta jo melko tummaksi. Se on luomumultaa. En käytä ollenkaan kaupan valmista lannoitetta.
Polut ova käteviä. Kaivoin puulaudoille pikkulapiolla syvennykset kahdesta syystä. Ensinnäkin puulaudat eivät liiku tasoitetun pinnan ansiosta ja lisäksi penkit ovat kohotettuja ja siistin näköisiä.
Raparperi on jo melko suuri. Lehdet ovat niin hauskan näköisiä, ensin täysin ryppyisiä ja jo muutaman viikon päästä aivan sileitä:
Voi, miten rakastankaan saniaisia. Kotkansiiven lehtien alut muistuttavat sukellusveneiden periskooppeja. Kuvittelen usein, että maan alla onkin rykelmä sukellusveneitä tutkimassa kevättä :).
Lähden seuraavaksi kasvihuoneeseen. Oikein mukavaa kevättä!
