keskiviikko 31. elokuuta 2016

Elokuun paikka: Strömsön puutarha-alue

Viime viikolla vierailin Suomen AMK-ruotsinopettajien työryhmän kanssa (Hoppet) Strömsössä. Sää oli aivan loistava. Kauniilla alueella oli todella paljon nähtävää. Oman puutarhaharrastuksen vuoksi minua kiinnosti eniten Strömsön kasvihuone ja sitä ympyröivä alue. 



Koko alueella näkyy käsitöitä ja kierrätystaidetta. Paikka on varsinainen inspiraation lähde askartelusta, käsitöistä ja taiteesta kiinnostuneille. 

Kasvihuoneen edustalla oli hienoja, värikkäitä ruukkuistutuksia hauskoine yksityiskohtineen. 


Vanhat, ruosteiset peltipurkit ovat hyvin kaunnita.



Alueella oli hyödynnetty myös autonrenkaita:




Aika hienoja istutusruukkuja!




Alueen päädystä löytyi klapeista tehty rakennelma. Siellä kasvoi valtavia kesäkurpitsoja!


Rakennelman takana oli viljelty hyötykasveja.


Strömsön alueella oli myös muita taitavasti tehtyjä kasvialueita.
Huvimajan lähellä oleva humalapylvästaideteos pysäytti.


Värit sointuivat hyvin huvimajan istutuksissa.




Hieno idea istuttaa kotkansiipiä portaikon molemmille puolille!


Tuli oikein hyvä mieli ja sain paljon ideoita. Suosittelen Strömsötä!


















sunnuntai 28. elokuuta 2016

Elokuun ohje: Omenahillon teko

Pari päivää sitten keräsin ensimmäiset pudonneet omenat. Maassa oli vain muutama ujo Valkeakuulas. 


Jouduin lähtemään työmatkalle ja tulin eilen iltapäivällä takaisin. Omenoita oli pudonnut melko runsaasti. Nyt maassa oli jo rohkea ryhmä yksilöitä. Keräsin kaikki koriin. Huonot keräsin kottikärryyn ja vein avokompostiin. 

Mietin, että oli korkea aika aloittaa omenahillo-operaatio. Pudonneista omenoista voi tehdä herkullista hilloa ja niitä pitää käsitellä melko pian, muuten ne muuttuvat nopeasti ruskeiksi ja pilaantuvat. Tiesin jo eilen omenahillokauden alkaneen. Päätin kuitenkin viettää loppupäivän perheeni kanssa oltuani pari päivää pois. Vein korillisen omenoita lasikuistille odottamaan seuraavaa päivää. 

Iltapäivällä alkoi hirveä myrsky rankkasateineen ja tuulineen. Istuimme keittiönpöydän ääressä, pelasimme lautapelejä ja tunnelma oli mukava ja turvallinen. Peltikatolle ropisevan sateen saattelemana nukahdin ja nukuin syvää unta. 

Heräsin siihen, että Pantsu (kissa) käsitteli kynsillään sängyn vieressä olevaa taljaa. Oikeastaan P. halusi minun heräävän. Aamuaurinko paistoi, tuuli oli loppunut. Keitin kahvia ja paahdoin pari leipää. Sitten muistin omenat. 

Voi kauhea sitä omenoiden määrää. Myrsky oli tiputtanut satoja. Tästä tulisi omenahillopäivä. 

Aamupalan jälkeen kävin hakemassa Mehumaijan autotallista, keräsin omenat pahvilaatikoihin, ämpäreihin ja koreihin ja vein ensimmäiset keittiöön. 


Omenahillon tekemisessä tärkeintä on puhtaus. Pudonneet omenat pestään aluksi hyvin.


Sen jälkeen poistetaan huonot kohdat ja leikataan omenat neljään osaan. Siemenkodat voi jättää. 


Leikatut omenat laitetaan Mehumaijaan. Kuuma höyry pehmentää ne noin vartissa. Omenanpaloja kannattaa välillä hämmentää. 


Mehu otetaan talteen. 


Kun omenat ovat pehmeitä, otetaan ensimmäinen satsi sosekoneeseen ja pyöritetään omenat hilloksi. 



Sitten poistetaan lusikalla siemenkodat ja muut roskat. 


Tätä jatketaan, kunnes kaikki omenat on käsitelty.

Lopuksi lisätään mehu soseen sekaan. Sosetta voidaan maustaa sokerilla oman maun mukaan. 

Helpointa on soseen pakastaminen, koska silloin ei tarvitse keittää lasipurkkeja ja -kansia eikä kiehauttaa sosetta uudestaan. 

Istun nyt pitkän päivän jälkeen omenahillotuoksun ympyröimä, onnellisena ja todella väsyneenä. Olen pyörittänyt tyttäreni Annan kanssa 30 litraa hilloa ja muutama kanta-asiakas kävi sitä ostamassa. Vähän jäi myös omaan käyttöön. Torstaina on ilmoitus paikallislehdessä. Katsotaan, paljonko sitä tilataan tänä vuonna. :)











Elokuun kasvi: Omena

Talomme edessä kasvaa suuri omenapuu. Se on niin suuri, että omenoita voi poimia jopa parvekkeelta. Se on Valkeakuulas, hyvä syönti- ja hillo-omena. Tämän puun omenat ovat tällä vyöhykkeellä yleensä kypsyneet syyskuun puolessavälissä. Tämä vuosi on ollut kuitenkin poikkeuksellinen ja omenoita tippuu jo nyt. Tänään on 28.8.! 

Omenoita on tänä vuonna tulossa aivan valtavasti. 



Tämän jättiläisen vieressä kasvaa pienempi, hauskanmuotoinen Huvitus. Huvitus etsi kauan valoa, koska kolme suurta mäntyä varjosti sitä. Päätimme noin neljä vuotta sitten kaataa männyt. Sen jälkeen Huvitus on piristynyt ja tuottanut runsaasti satoa. 






Tämä on aikainen kesälajike, jota voin lämpimästi suositella. Omenat maistuvat makeilta ja miedosti hapokkailta. Yleensä en keitä Huvituksesta hilloa, koska se pääsee parhaiten oikeuksiinsa tuoreena. Omenat ovat myös liian makeita ja mietoja hilloksi. Hillo tarvitsee "räväkkäämpää sorttia" (=omenaa, jossa on enemmän hapokkuutta) kuten esim. Antonovka. Sellainen löytyy myös etupihaltamme. 




Pihamme omenista tämä on paras hillo-omena. Sen maussa on kunnon potkua ja aromia! Omenat ovat kypsiä vasta lokakuussa. Poimin Antonovka-omenat ja ne kypsyvät autotallin lattialla laatikossa pari viikkoa. Sen jälkeen ne ovat melko makeita ja aivan hyviä syöntiomenoita. 

Takapihalla on kaksi puuta melko lähellä rantaa. Kuten Huvitus myös Punakaneli joutui kasvamaan varjopaikalla, kunnes se pelastettiin. Jo laho, hyvin suuri kuusi kaadettiin sen vierestä. Sen jälkeen se on tuottanut satoa. 


Punakaneli kypsyy meillä hieman myöhemmin kuin Huvitus ja Valkeakuulas. Hyvä niin, koska voimme nauttia omenoista koko syksyn ja on riittävästi aikaa omenoiden käsittelyyn. Olisin pulassa, jos kaikki lajikkeet kypsyisivät samaan aikaan. 



Toinen takpihan puu on "Samo" Fine. Se tuotti ensimmäiset omenat vasta viime vuonna. Istutin sen noin kahdeksan vuotta sitten Punakanelin kaveriksi. Tällä lajikkeella on hyvin makeita omenia, jotka kypsyvät meillä syyskuun alussa. 


Leikkaan kaikki omenapuut säännöllisesti kevättalvella ja joskus myös loppusyksyllä. Poistan sisäänkasvavat, pienet oksat ja yritän vähentää myös latvojen tiheyttä. Harjaan myös jäkälät ja sammaleen pois omenoiden oksista. Kissat auttavat minua omenapuiden hoidossa kiipeilemällä ja raapimalla puiden kuorta. 




Syksyllä, kun Valkeakuulas on täynnä ihania omenoitaan, kiipeän repulla varustettuna puun latvaan ja poimin niin paljon kuin pystyn. 

Jään usein istumaan puun latvaan ja katson maailman menoa ylhäältäpäin. On mukava tutkia puutarhaa ja ihmisiä eri näkökulmasta.




















maanantai 22. elokuuta 2016

Elokuun kurkistus kasvimaalle: Pavut

Olen huomannut, että lähes kaikkiin kasvattamani kasveihin liittyy muistoja ja henkilökohtaisia merkityksiä.


Papujen viljelystä tulee aina lapsuus mieleen. Kun pidän kuivattuja papuja kädessä niiden värejä ja muotoja ihaillen, näen itseni lapsena pienellä kasvimaallani tutkimassa, joko näkyisi pavun alkuja. Mieleen tulee mullan tuoksu, kevään lämpö ja kumisaappaat. Voi sitä riemua, kun pitkän odotuksen jälkeen maasta työntyi ensimmäinen papu! 

Kylvin pavut lapsena suoraan maahan usein jopa monta kertaa muutaman viikon välein. Saksan pidemmän kasvukauden ansiosta satoa tuli runsaasti. 



Nyt esikasvatan pavuntaimia kasvihuoneessa. Tämä toimenpide nopeuttaa kasvua n. 3-4 viikolla. 

Olen kokeillut sekä viherpapujen että härkäpapujen kasvatusta. Viherpavut ovat helpompia hoitaa, koska niitä ei tarvitse tukea. Härkäpavun kasvi on hyvin korkea, viime vuonna se kasvoi yli kaksimetriseksi. On hyvä istuttaa kasvit kehikon tai kasvituen viereen. 


(tämä kaveri seurasi minua kuvaushetkellä joka paikkaan)


Papu on hyvin vaatimaton, se pitää kuitenkin kalkitusta maasta (pH-arvo n. 6) ja vedestä. Viherpapu tarvitsee paljon valoa, härkäpapu viihtyy myös puolivarjossa. Koska papu sitoo maaperään typpeä, se on oikea maanparantaja. Pavuissa on paljon proteiinia.


Palkoja kannattaa poimia suhteellisen varhain siementen ollessa vielä pieniä. Silloin ne ovat parhaimmillaan, rapeita, mutta ei sitkeitä. Kasvatan joka vuosi myös muutaman pavun täyskasvuiseksi ja kerään niistä siemeniä seuraavaa vuotta varten. 

Keitettyjen papujen maku on taivaallinen. Keitän niitä pienessä suolavesimäärässä n. 15 minuuttia. Sen jälkeen lisään nokareen voita ja joskus tarjoan niitä rapeaksi paistetun pekonin kanssa liharuoan lisukkeena. Nam! Keitetty papu on myös hyvä salaateissa ja keitoissa. 

Ryöpytettynä papuja voi myös pakastaa. Silloin pääsee nauttimaan omasta sadosta myös talvella. 






sunnuntai 14. elokuuta 2016

Elokuun ajatus: Satokausi on mukavaa aikaa.

Tänään on sunnuntai. Heräsin kuten niin usein hyvin aikaisin. Vilkaisin herätyskelloa hämärässä. Se näytti klo 5.56. Kuuntelin. Ei sadetta. Vain kissan hiljainen hengitys, pientä kuorsausta ja sitten syvä huokaus. Hymyilin.Verhon läpi luikerteli aamuaurinko. Oli aika nousta. 



Join aamukahvin (rakastan Bodum-kahvipannulla tehtyä) ja mietin sanomalehteä selatessa päivän askareita. Näin hienona päivänä voisi poimia punaherukat loppuun ja keittää ne mehuksi. 

Menin takapihalle. Ulkoilmassa oli jo aavistuksen verran syksyn tuoksua, aivan vähän, mutta se oli kuitenkin selvästi havaittavissa. Elokuun puoleenväliin liittyy aina hieman haikeutta ja samalla myös iloa. 




Kesän aikana on puutarhan avulla tullut kerättyä riittävästi energiaa koko talveksi. Tunnen sen koko vartalossa. Kehoon ja mieleen on varastoitu valtavia määriä kauneutta ja voimaa, kuvia kasvusta, kukista, marjoista, hedelmistä, vihannkeksista, eläimistä ja eri paikoista. 


Olemme kesän jälkeen kuin elokuun kellareita, täynnä herkullista hilloa, mehua ja säilykkeitä, joita riittää koko talveksi. 



Lähdin katsomaan elokuun runsauden määrää. Kasvimaalla näyttää hyvältä:



Ensi vuonna on tehtävä leveämpiä polkuja. Unohdan joka kerta, miten suuriksi kaikki vihannekset kasvavat. Tältä kasvimaa näytti kesäkuun alussa:


Ja tältä keskikesällä:


Kasveilla näyttää menevän hyvin.


Punajuuret saavat vielä olla maassa pari viikkoa. 


Aion tänään poimia ensimmäiset pavut. Keitän ne ja lisään vähän paistettua pekonia. Rakastan vihreitä papuja. Tästä tulee hyvä päivä. 


Sipulit ovat kohta valmiita. 


Valkosipulit onnistuivat tänä vuonna hyvin. 


Silpoydinherneitä on valtavasti. Ne ovat koko perheen suosikkeja. Retiisit houkuttelevat punaisella värillään.


  Lisäksi on salaattia, viherkaalta, perunoita ja kesäkurpitsaa. Kaikki ovat kypsiä. 

Kasvimaan vieressä olevan leikkimökin takana on vadelmapensaita. Sieltä olen käynyt poimimassa jo monta litraa vadelmia ja keittänyt ne hilloksi (ja kokeillut myös mansikka-vadelma-sekoitusta, suosittelen)! Olen myös pakastanut niitä. Vadelmat ovat tänä vuonna erityisen suuria. 



Valkoiset, punaiset ja vihreät herukat on melkein kerätty. Olen höyrymehustimella saanut niistä riittävästi mehua koko talveksi. Lapset rakastavat sitä kirpeän makeaa herukkamehua!



Takapihan mustaherukkapensaat kantavat runsaasti satoa. Annan niiden vielä kypsyä pari päivää. 

Mustaherukoissa on taikaa. Rakastan niiden tuoksua ja makua. Ne ovat niin kauniita, että laitan heti monta kuvaa. 




Karviaismarjojen oksat notkuvat marjojen painosta. 



Etupihan yrttipenkki on nyt täynnä kuivattavia kasveja. Muun muassa timjami, sitruunamelissa, tilli, persilja, ruohosipuli, rosmariini, basilika, lipstikka ja kurkkuyritti odottavat vuoroaan. Niputan kuivattavat yrtit aina kimpuiksi ja ripustan ne muutamaksi viikoksi keittiön kattoon. Sitten teen kuivatuista yrteistä pientä silppua ja laitan ne kauniisiin lasipurkkeihin. 



Puutarha on paratiisi.