Kesäkuun apuväline: kasvituet

On paljon kasveja, joita on tuettava kukkakepillä tai tukipylväällä. Yksi esimerkki on rakastamani tuoksuherne, jonka hennot lonkerot etsivät tukea, johon tarttua.

Puutarhaliikkeistä saa hienoja, valmiita tuotteita. Takapihaltamme löytyy humalakäytävä, johon on käytetty sekä kaksi ostettua rautakaarta etu- ja takaosaan sekä kestopuusta itse tehty keskiosa. Käytävän päädyssä kasvaa puolivarjossa vaaleanvioletti kärhö.

Eteläpuolelta katsottuna kaari näyttää tältä:

Pohjoispuolelta katsottuna:

Etupihalla on toinen rautaportti aivan ulko-oven lähellä. 

Etupihan istumapaikka on elämänlangan "kiipeilyteline":

Ennen alla näkyvän kasvituen (ja näkösuojan) rakentamista maalasimme sen osat putarhamme tyyliin sopiviksi: 

Pienemmille kasveille on tarjolla hienoja rautatukia. Tämä on erittäin sopiva tuoksuherneille:

 Särkyneen sydämen tukipilaria ja -verkkoa kannattaa asettaa paikoilleen jo ennen kukan kasvukautta:

Lisäksi erilaisia viritelmiä voi askarrella ja rakentaa myös itse. Tässä on muutama esimerkki.
Vanhasta pyykkitelineestä saa siroja kukkakaaria:

Paksusta rautalangasta voi askarrella erimuotoisia ja -kokoisia taideteoksia. Tarvitset vain pihdit ja rautalankaa. 

Nämä herneille tarkoitetut verkot on tehty paksuista oksista, kanaverkosta ja narusta. Ne ovat yksinkertaisia ja hyvin toimivia. 

Herneille käy toki myös aivan tavalliset kukkakepit:

Kesäkuun ajatus

Zu sich kommen tarkoittaa suomeksi toipua. Sanatarkasti suomennettuna sen merkitys on kuitenkin tulla itsensä luokse. Im Garten komme ich zu mir on Puutarhassa toivun, mutta minulle saksalaisen verbin perusmerkitys on tässä tapauksessa paljon osuvampi: Puutarhassa tulen itseni luokse. 

Muutama päivä puutarhassa vietettynä saan pään puhtaaksi ja mielen rauhoittumaan. Voin silloin elää kasvien keskellä ja palata olennaisiin asioihin. Puutarhatyö on hyvin rauhoittavaa ja meditatiivista. Rauhan keskellä huomaan jälleen yksityiskohtia, elään hetkessä ja voin seurata kukkien kehitystä:

Puutarha on täynnä kauniita, inspiroivia kuvioita: 

Puutarha tekee terveeksi. Elämä tuntuu kevyeltä ja helpolta. Maailma tuntuu kauniilta paikalta. Hymyilen.

Kesäkuun eläin: siili

Kuistimme alla on jo vuosikausia asustellut siili perheineen. Sieltä kuuluu usein rapinaa, puhinaa ja maiskutusta. Viime vuonna pariskunnalla oli kolme poikasta: 

Maitoa emme tietenkään anna, koska kavereilla on laktoosi-intoleranssi. Vaikka puutarhasta löytyisi tarpeeksi matoja, hyönteisiä etanoita ja muuta siilin herkkua, hemmottelemme perhettä välillä kissanruoalla tai kananmunalla. Siilien maiskutus on suloista. Kissat ihmettelevät joka kerta näitä pieniä otuksia. Vaikuttaa jopa siltä, että siilit ja kissat viihtyvät hyvin toistensa seurassa. 

Vasen ylänurkka: Tikru: Mitä ihmettä?

Oikea ylänurkka: Tikru: Tuo ruoka oli tarkoitettu minulle!

Oikea alanurkka: Siili: Tule syömään, tästä riittää molemmille!

Vasen alanurkka: Tikru: Mikä ettei.

Viime kesänä siiliherra löysi avokompostista ampiaispesän asukkaineen. Hänen teki mieli tutustua siihen tarkemmin ja ampiaiset yrittivät tietenkin hyökätä siilin kimppuun. Siili nosti piikkinsä ylpeästi hyökkäysasentoon ja jatkoi syömistä isosti maiskutellen. - Minulla on niitä enemmän! Aterian jälkeen hän jatkoi iloisesti matkaansa. 

Kesäkuun vinkki: oma kukinta- ja puutarhapäiväkirja

Vuonna 2012 innostuin aloittamaan kukintahavaintokirjan. Ajattelin kirjoittaa sinne puutarhamme kaikkien kukkivien kasvien kukintahavainnot.

Ostin sitä varten "Oxford Botanic"- muistikirjan. Se oli minun mielestäni tyyliin sopiva:

Kirjoitan kirjaan vain mieheni antamalla mustekynällä (kuvassa vasemmalla). Sain sen häneltä kerran syntymäpäivälahjaksi. Kynän hienous antaa havaintokävelylle aivan erityistä arvokkuutta.

Jos sinun tekee mieli aloittaa tällainen kukintakirja, annan sinulle muutaman vinkin. Aluksi on hyvä miettiä, mihin järjestykseen havainnot  on hyvä  kirjata. Itse tein niin, että lisäsin sinne ensimmäisenä vuonna kukat kukintahavainnon perusteella eli järjestin kirjan aikajärjestyksessä. 

On toki myös muita vaihtoehtoja, esim. väri, heimo, aakkosjärjestys tms. Joka tapauksessa on hyvä jättää paljon väliä (jätä esim. aina yksi kokonainen aukeama tyhjäksi), koska kukkivia kasveja tulee yleensä vuosien varrella lisää. 

Minulla on tapana lisätä pieniä piirustuksia varsinkin niiden kasvien kohdalle, joiden nimet ovat olleet minulle uusia. 

Kirja on sen verran paksu, että innostuin kirjoittamaan samaan kirjaan myös puutarhamuistiinpanoja päiväkirjamuodossa. Päiväkirja alkaa n. kirjan puolessa välissä. Kirjotan noin kolme kertaa viikossa. 

Olen ottanut tavaksi valita mukavan paikan ja kirjoittaa ylös, mitä kaikkea puutarhassa on tapahtunut ja kasvanut. Se on hyvin rentouttavaa. Alla näkyy esimerkki tyypillisestä kirjoituspaikasta.

Mukavia kirjoitushetkiä!

Kesäkuun luonnonkasvi: puna-ailakki (Silene dioica)

Puna-ailakki jakaa mielipiteitä. Joidenkin mielestä sen väri on niin kaunis, että kasvia voi hyvin käyttää puutarhassa. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että luonnonkasvit ylipäänsä eivät kuulu puutarhaan. Ailakki on "liian yleinen", "ei riittävän jalo". 

Itse olen sitä mieltä, että kauneus ratkaisee tässä kuten monessa muussakin puutarhaan liittyvässä asiassa. Sen takia meillä on 1. ylipäänsä paljon luonnonkukkia puutarhassa ja 2. paljon ailakkia. 

Minusta se on aivan vastustamaton kukka, iloinen väripilkku, ihana. 

Kesäkuun loppupuolella on pidettävä huolta siitä, että poistaa kasvista siemenkodat. Kerran, kauan sitten, kun en sitä vielä tiennyt, jätin kaikki siemenkodat ja seuraavana kesänä oli ... no, voitte kuvitella. Paljon ailakkia puutarhassa. 

Kesäkuun teema: kierrätys

Mielikuvituksella ja luovalla asenteella voi löytää kaatopaikalle menevälle tavaralle vielä käyttöä puutarhassa. Usein ajatellaan, että "romu" näyttää pahalta. Ei välttämättä. Tavaralle on hyvä löytää juuri sille täydellinen paikka. Lisäksi puutarhan tyyliin sopivalla maalilla saa paljon aikaan. 

Kävin äsken pienellä kuvauskävelyllä puutarhassa ja sieltä löytyi yllättävän paljon uudelleen käytettyjä tavaroita. Pieniä ja suuria.

Aloitetaan pienestä. Keksitkö, mitä tässä kuvassa on se kierrätetty osa? Se pieni rautakehikko. Tämä ei ole tavallinen, suoraan kaupasta ostettu rautalanka, vaan pyykkitelineestä irronnut osa. Kevättalvella oli jossain vaiheessa telineestä irronnut niin monta osaa, ettei sitä enää voinut käyttää pyykkitelineenä. Olimme heittämässä telineen pois. Sitten keksin sille viime hetkellä uuden elämän. Nyt rautaosat toimivat hienoina kukkatukina. Rautalanka on sopivan vahva ja taipuu oikein hyvin. 

Ennen kuin heität rautaisen sängynrungon pois, mieti, miltä se näyttäisi puutarhassasi :). Meillä se näyttää tältä:

Ja toisesta suunnasta kuvattuna:

Kävin myös kasvihuoneessa. Sieltä löytyi tällainen kaunotar:

Hihi... minikasvihuone! 

Tietysti minitomaatti- ja rypälelaatikot ovat myös toimivia minikasvihuoneita esikasvatukseen. Niistä kannattaa kuitenkin irrottaa tarrat riittävän valon turvaamiseksi.

Jossain vaiheessa voi kannen sitten jättää kokonaan pois. Kuvassa näkyy esikasvatettu kumina.

Vanhat ikkunat eivät päätyneetkään kaatopaikalle, vaan niistä rakennettiin kasvihuone. 

Kuvassa näkyy vanha kenkäteline, jolle ei ollut sisällä enää käyttöä. Nykyään se toimii kukkatelineenä. Myös hyllyt ovat vanhaa lautaa, joka oli lojunnut pihalla vuosia. 

Telineen vieressä näkyy tekemäni kukkalaatikko. Rakennusmateriaalina käytin entistä hiekkalaatikkoa.

Vanhasta laudasta on hyötyä myös muualla. Sitä voi käyttää kasvimaan polkujen päällä:

Tai siitä voi rakentaa vaikka pienen työpöydän:

Ja lopuksi: Käytöstä poistetun kissan raapimispuun rungoissa suuri osa langasta oli vielä ehjää. Sain monta metriä käyttökelpoista tukinarua pensaille ja muille kasveille:

Kesäkuun kukka: akileija

Kesäkuussa sekä etupihan että takapihan puutarhat ovat täynnä akileijoja. Minun mielestäni akileija kuuluu kesäkuun ihanimpiin kasveihin ja sen takia valitsin juuri sen. 

Laskin eilen, montako eri sävyä puutarhasta löytyy. Tässä on tulos: 

Yhteensä löytyi 11 eri sävyä, joista vain yksi (viimeinen kuva) oli kaksivärinen eli jaloakileija (Aquilegia caerulea). Yksivärisiä kutsutaan lehtoakileijoiksi (Aquilegia vulgaris). 

Akileija on kova leviämään, jos siemeniä ei ajoissa poista. Tämän kauniin kasvin kanssa kannattaa olla varovainen, muuten sitä löytyy pian joka paikasta. Akileija viihtyy missä vaan, sitä kasvaa meillä sekä auringossa että puolivarjossa. 

Itse teen yleensä niin, että siirrän keväällä puutarhasta (myös yllättävistä paikoista) löytyvät kasvit suuriin ryhmiin, silloin syntyy hienoja kokonaisuuksia. Joka vuosi on yhtä jännittävää löytää uusia värejä. 

Eräs puutarhatoimittaja kutsui puutarhaani "sallivaksi". Se on varmasti melko osuva ilmaus. Vähän ohjaan, siirrän, karsin, kitken ja parannan, mutta meillä ei tehdä pilkuntarkkaa puutarhatyötä. 

Puutarhamme on melko rennon näköinen. Varsinkin etupihan tarha muistuttaa Cottage Garden -tyylisiä puutarhoja, se on kuitenkin vielä jonkun verran rehevämpi. Alla on kuva "sallivan" puutarhurin ryhmästä. Yksi akileija jäi siirtämättä ja se kukkii nyt kauniisti vuokkojen keskellä. Ei haittaa ollenkaan, sillä valkoinen ja violetti sopivat hienosti yhteen. 

Akileijat, olette kyllä upeita!