perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulukuun ajatus: Kesän muistot paperille

Hei! Kesän aikana otin puutarhassa todella paljon kuvia. Niitä äsken katsellessa tuli aivan levollinen mieli. 





Sitten iski maalausinto, josta seurasi monen tunnin oleskelu maalauspöydän ääressä (unohdin hetkessä, että olin aikaisemmin suunnitellut jotain siivoamiseen liittyvää 😀). 


Sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi upean akvarellivärikokoelman. Aikaisemmin olin käyttänyt vuonna miekka ja kilpi isältäni perittyä, itse täydennettyä värikokoelmaa, ja se oli toiminut hyvin. 


Rajallisen värivalikoiman etuna on se, että oppii sekoittamaan eri sävyjä pelkän perussetin väreillä. 
Uusi värikokoelma mahdollistaa rajattomat värivivahteet ja olen siitä hyvin iloinen. 

Samassa värikotelossa on puutarhan, pienen paratiisini, kaikki värit. 

Päästäkseni vauhtiin tein aluksi muutaman luonnoksen pihan puista.



Rakastan puita. Voisin piirtää ja maalata niitä jatkuvasti ja eri tekniikoilla, eri yhteyksissä ja käyttäen erilaisia tyylilajeja. Tässä on vielä yksi naivistinen luonnos:


Vaikka tätä puuta on leikattu muotoon, se kertoo pienellä oksallaan hennosti siitä, ettei se oikeastaan halua olla symmetrinen. 

Tämän aamun session jälkeen oli syntynyt seuraavat taulut:




Ulkona on sateista ja sää on todella ikävä. Lumet tippuvat katolta. Mukavaa, että voi värien avulla aina palata kesäpuutarhaan. Tämä pitkä, pimeä talvikausi tuntuu värien ja kasvien avulla paljon lyhyemmältä. Väriterapiaa kannattaa kokeilla! Halutessasi voit kurkistaa nettisivuilleni:


Nyt viimeistelen vielä pari viikkoa sitten aloitettua unipuuta:


Mukavaa loppuvuotta ja onnellista vuotta 2017! 









tiistai 27. joulukuuta 2016

Joulukuun askarteluvinkki: Paperirasian teko kukkien siemenille

Joulun jälkeisille päiville ei ollut mitään suunnitelmia, ja yhtäkkiä oli todella paljon aikaa askarrella, lueskella puutarhakirjoja, unelmoida ensi kasvukaudesta ja miettiä ensi kesän Avoimet Puutarhat- päivää, johon aion tänä vuonna osallistua. Se on tänä vuonna su 2.7.

Nyt, kun päivät pitenevät, lisääntyy myös puutarhainto. Innostuin katselemaan pientä laatikkoa, jonne olen laittanut kesällä ja syksyllä kerättyjä kukkien, pavun ja sipulin siemeniä. Laatikko on oikeastaan tarkoitettu teepusseille ja se on aivan ihanteellinen siementen säilyttämiseen.



Jännää, miten eri kukkien siemeniin tallentuu erilaisia muistoja. Muistan esimerkiksi aivan tarkkaan, minkälainen päivä oli, kun keräsin ruiskaunokin siemeniä. Oli varhainen iltapäivä ja silloin oli lämmintä, puoliaurinkoista, hyvin tyyntä ja valo oli hieman vihertävä. 

Viime vuosina olen lisännyt laatikkoon itse tehtyjä, pieniä paperirasioita. Parasta on tehdä myös kannet, koska siemenet säilyvät parhaiten kuivassa ja pimeässä. Paperirasiat ovat paljon kauniimpia kuin talouspaperinyytit ja sitä paitsi käytännöllisempiä. Ohje paperirasian tekoon löytyy esimerkiksi Jokkemaan blogista: paperirasian teko

Tässä on kuva puulaatikon sisällöstä:


Huomasin, että juuri näitä talouspaperiin käärittyjä nyyttejä oli jälleen kerran jäänyt lojumaan laatikon pohjalle. Myös muutama (tosin viehättävä) pikkupullo ja muutama muu säilytysratkaisu löytyi sieltä. 






Päätin askarrella lisää paperirasioita. Löysin kätköistä vanhoja kukka- ja luontoaiheisia kalenterilehtiä. Ensi tein muutaman liian suuren. Muutaman yrityksen jälkeen onnistuin tekemään juuri oikeankokoisia. 

Oli mukavaa siirtää kukkien siemenet uusiin rasioihin. 


Nyt laatikon sisältö on entistä herkullisemman näköinen. Enää muutama kuukausi, sitten avaan laatikon uudestaan. Silloin on kylvöaika :).







sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukuun koristeluvinkki

Hei! 

Tänään on sunnuntai ja innostuin ideasta koristella kynttiläkruunuamme havunoksilla. Olin siitä jo haaveillut monta viikkoa ja kynttiläkruunu oli varovasti ilmaistuna pienen ehostuksen tarpeessa. 


Ei huono, mutta näin joulun alla ei oikeastaan kovin hyväkään. 

Sää oli mitä mainioin, vain muutama pakkastaste. Puutarhasaksilla varustettuna lähdin pienelle puutarhakävelylle omalle takapihalle. Tarkoituksena oli leikata männynoksia. Hetken käveltyäni muistinkin, ettei meillä enää ollut mäntyjä omalla pihalla! Viimeiset olimme kaataneet viime kesänä. Naurahdin ja kurkistin naapurin pihalle. Siellä törrötti suuri mänty. Pitäisikö soittaa ja kysyä ... ei, liian monimutkaista. Lähtisinkö pienelle pyöräilylle lähimetsään? Ei, liian monimutkaista. Olisiko mitään muuta, mitä voisi käyttää? 



No tuijiahan meillä oli ainakin viisi kappaletta, niitä ainakin voisi hyödyntää. Leikkasin heti kunnon kimpun. Mitäs muuta löytyisi? Kuusen oksia en tänä vuonna aikonut käyttää, niistä minulla oli hyvin karisevia kokemuksia. 


 - Piikikäs katajakin voisi näyttää hyvältä, ajattelin. Leikkasin sitäkin reilusti. Siihen loppui ikivihreät. Soitin anopille, jonka luona muut perheen jäsenet olivat juuri vierailemassa. He lupasit tuova männyn oksia. "Toimitusta" odotellessa valmistelin jo tulevaa työmaata eli vein oksat kylpyhuoneen lattialle sulamaan ja kuivumaan, leikkasin ne sopiviksi paloiksi ja toin kynttiläkruunun paikalle. 

Puuttuvat oksat saapuivat pian. Elli-anoppi oli antanut mukaan myös pussillisen metsäriidenliekoja. Niputin erilaisia oksia pieniksi kimpuiksi ja kiinnitin ne rautalangalla kehikkoon. 
Koristeltavia rautaosia oli yhteensä viisi. Työ oli hyvin rentouttavaa, tuoksui hyvältä ja minulla oli oikein hauskaa. En ollut suinkaan yksin, vaan vieressäni kylpyammeessa oli kehräävä laadunvalvoja ja puhekumppani paikalla, joka näytti hyväksyvän työskentelyprosessin.

Sähkövalossa lopputulos näyttää tältä:


... ja vielä tunnelmallisemmalta kynttilänvalossa:


Nyt joulu voi tulla :)

lauantai 26. marraskuuta 2016

Marraskuun kävely puutarhassa

Yöllä oli satanut lunta noin 15 senttiä. 



Mikä ihana yllätys! Vielä eilen oli ollut harmaata ja sateista. Lähdin heti aamukahvin jälkeen pienelle aamukävelylle. Huomasin, että muutama muu lenkkeilijä oli ehtinytkin ennen minua:





Etupiha näyttää nyt hyvin viehättävältä.
Istumapaikka on saanut valkoisen peitteen. 



Puoli vuotta sitten etupihamme näytti tältä:


... ja nyt tältä: 


Talvi on tärkeää aikaa. Ilman vastakohtaa ainutlaatuisuus jää helposti huomaamatta. Miltä kesä tuntuisi ilman talvea?

Katajan oksat kestävät toistaiseksi lumen painon. Viime vuonna muutama isompi oksa taittui ja jouduimme sahamaan oksat irti. Ne toimivat nyt puutelineen kantokahvana :). 


Takapihan puutarha on kuin talvinen satumaa.










Kasvituet, kottikärryt, vetimet ja kahvat ovat nyt vastustamattomia:









Jopa rakas Herbert-pyöräni on kokenut muodonmuutoksen.


Onneksi on luvattu pientä pakkasta myös lähipäiville. Tällainen talvi olisi täynnä nautintoa, mielenrauhaa ja kauneutta. Toivottavasti saamme paljon lunta. Perennat ja sipulikukat olisivat turvassa. 

Huomenna koristellaan kotia ja puutarhaa kynttilöillä ja jouluvaloilla.